T&T KESÄPÄIVÄT 1.-2.7.06 Hämeenkoskella

Tänä vuonna päätimme laajentaa kesäpäiviä kesäleiriksi. Pitkämatkalaisten oli helpompi tulla jo perjantai-iltana ja näin välttyä todella aikaiselta heräämiseltä ja aamutuntien ajomatkalta. Pitkämatkalaisimmat saapuivatkin perjantaina Oulusta saakka. Perjantai-ilta oli vapaamuotoista oleskelua ja kuulumisten vaihtoa, kovasti olivat karvaiset vesselit kasvaneetkin sitten viime näkemän. Kaiken kaikkiaan leirillä vieraili 60 kaksijalkaista ja 55 nelijalkaista ystäväämme.

Lauantai oli se varsinainen toimintapäivä. Täytyy myöntää, että vaikka Pappa laitteli kellonsa soimaan ajoissa niin silmät ymmyrkäisinä joutui katselemaan kun mökin alakerrassa oli jo täysi tohina päällä, kahvinkeitin rupatteli omiaan keittiössä ja puurokattila tussutti liedellä, siikkerää porukkaan nuo pohjoisen immeiset! Yö sujui rauhallisissa merkeissä, vaikka mökin tuvassa nuuskutteli koiria useammastakin perheestä.

Päivän toiminnan aloitti anoppini Marianne, joka kertoili koirien aktivoinnista ja energian kanavoinnista oikein. Temppuja ja juttuja harjoiteltiin siinä samalla ohjauksessa. Nopeaoppista porukkaa nämä pienpystykorvaiset ovat, senverran kameran takaa ehdin touhua seuraamaan. Marianne kertoi myös oikeanlaisesta leikistä koiran kanssa.

Ohjelmapäällikkömme oli laatinut hieman hämäräntuntuisen listan erilaisista leikeistä ja peleistä, jonne ihmiset tai koirat saivat ilmoittautua. Monelle olikin yllätys, kun oli varautunut koiran kanssa kisaamaan niin pahimmassa tapauksessa saattoikin joutua itse radalle maistelemaan jopa Fear Factoriakin pahempia makuelämyksiä. Voittajat Karhunkierros-radallakin palkittiin ja pokaalit pokkasivat kotiinsa Lakun omistaja voittajana ja Timin omistaja hyvänä kakkosena. Kunniapalkinnolla palkittiin Nella-Ulla-Romeo tiimin rohkea neito Emmi. Hän pisti suuhunsa elämänsä ensimmäisen kerran silliä!

Seuraavaksi oli vuorossa T&T juoksumestaruuskilpailut. Spurttiradalla nähtiin monenmoista suoritusta, osalla oli tulenpalava kiire omistajansa luo mutta muutama poikapuolinen osallistuja kurvasikin naisiin kesken suorituksen. Sprinttikisan voitti Ykä ja hyvänä kakkosena maaliin kaasutteli Saara. Saara yllätti omistajansa täydellisesti, sillä epäilykset olivat ennen kisaa että Saara nukahtaa radalle kesken matkan....

Ennen lounasta opastelin koiran kunnostusta ja trimmausta. Muutama nuoren koiran omistaja oli tätä toivonut ja uskon, että muutamat niksit jäivät mieleen. Oppijat vaikuttivat todella innokkailta ja mallikappaleetkin käyttäytyivät aivan esimerkillisesti. Samalla napsittiin muutamia uusia ”passikuvia” koirista sivuille, päivitellään niitä sitä mukaa, kun ehditään purkamaan ja muokkaamaan.

Lounastauko tulikin tarpeeseen, sillä helle meinasi ainakin allekirjoittanutta alkaa pikkuhiljaa jo heikottamaan. Koirat hakeutuivat varjoihin ja omistajat nassuttelivat kanasoppaansa. Mukava puheensorina valtasikin majan tuvan. Koirat saivat levähtää hetkisen varjossa – ne jotka joutivat. Osa kävi pitkin päivää vilvoittelemassa lammessa, koirineen tai ilman. Kirppu-neiti ainakin plutasi lammen syövereissä aina kun vain silmä vältti.

Päivän päätöskisaksi valitsimme Spitziolympialaiset, joka saikin osallistujamäärältään suurimman osanoton. Rata oli suunniteltu pientä tottelevaisuutta vaativaksi, mutta kaikki sen saivat suoritettua. Liikuttavaa oli nähdä, kun joukon pienimmätkin tassuttelivat radan läpi ja lopussa kiitos seisoi – lautasellinen nakinpalasia! Tarkka tuomaristo otti aikaa ja voittajathan tässäkin sarjassa leivottiin, tosin kaikki osallistujat palkittiin. Voiton vei Noppa ja hopeamitalille kaasutteli Åsa vanavedessään poikansa Bart. Tässä yhteydessä isot kiitokset palkintoja sponsoroineille tahoille.. Moni löysi koirastaan ihan uusia puolia ja kuulemani mukaan esteratoja suunniteltiin jo eri puolille Suomea.

Päivävieraat lähtivät pikkuhiljaa huristelemaan koteihinsa, mutta osa jäi majalle vielä toiseksikin yöksi. Ilta meni mukavasti saunoen, uiden ja grillaten. Mutta tietysti pääosissa olivat karvaiset vesselimme, jotka vain jaksoivat touhuta ja tehdä uusia tuttavuuksia. Hauskimpana tapahtumana jäi mieleen pari kiihkeää romanssiakin, Timi ja Ellas löysivät molemmat elämänsä valitut ja meinasi tulla hätä käteen kun tämä rakas lähtikin huristelemaan kotia kohti. Molemmat piti hakea puolen kilometrin päästä, kun eivät malttaneet siippojensa autojen perävaloja näkökentästään luovuttaa...

Sunnuntaipäivänä ei erityistä ohjelmaa ollut, aamupalan jälkeen porukkaa alkoi lähtemään. Itse en raaskinut vielä mökkielämään tottuneena lähteä vaan saunottiin sitten iltaan saakka. Jolan isäntä nappasi lammesta lauantaina ison hauenvonkaleen, joten siitä keiteltiin sitten oiva kalasoppa päivälliseksi. Viikonlopusta jäi itselleni oikein mukava mieli. Paljon oli uusia kasvoja mukana ja ainahan se on hellyyttävää nähdä näitä karvalapsia aikojenkin päästä että miten ovat kehittyneet, on ilo nähdä hyvinhoidettuja kasvatteja. Kiitos kaikille mukanaolleille! Ensi vuonna otetaan jälleen uusiksi!

Tirhan Pappa